Ekat kuvat…

…uudesta kodista. Aita on valmis ja koirilla kotiutuminen kovassa vauhdissa. Itsellekin uusi koti on tullut jo lyhyessä ajassa rakkaaksi paikaksi huolimatta siitä että piha on haravoimatta ja tavarat purkamatta. Toivottavasti osaan laittaa pihan ensi kesänä yhtä kauniiksi kuin se on nyt. On vihreä nurmikko, hyväkuntoiset omenapuut, kukkapenkkejä, puskia, suihkulähteet, isoja kiviä, valkoinen portti ja pikkukoirien omat kopit. Ja mikä parasta, koirille tilaa juosta ja leikkiä. Ihanaa oli aloittaa aamu laittamalla takkaan tulet ja keittelemällä kahvia aamuauringon paistaessa. Ja joo joo, tiedän kyllä että lämmittämisessä ja lumitöissä on kova homma mutta nautin nyt kun hyvältä tuntuu.

Koirat olivat tänään ekan päivän uudessa kodissa keskenään. Hyvin oli mennyt, asunto on ehjä ja puuroskaa matolla vaan hyvin vähän. En ole ehtinyt hommata takkapuille vielä kannellista laatikkoa joten arvattavaa olikin että roskaa löytyy. Kyllä tämä tästä, vielä en ollut ehtinyt muutenkaan siivoamaan.

Töissä onkin sitten taas kaikenlaista, hyvää ja ikävää, siitä sitten toisen kerran. Näihin kuviin – näihin tunnelmiin, aurinkoista viikonjatkoa!

Uusi elämä

Tämä tyttö on vaihteeksi muuttanut taas kaiken. Tänä aamuna heräsin toista kertaa täällä uudessa kodissa. Olemme siis jälleen kerran muuttaneet, toivottavasti ihan hetikohta ei muuteta taas. Muuttoapulaisia oli niin monta ahkeraa että tavarat vaihtoivat paikkaa käytännössä yhden päivän aikana. Muuttomatka oli tosin lyhyempi kuin viime kerralla, nyt noin 20 kilometriä. Eilinen järjesteltiin tavaroita, lämmiteltiin takkaa ja rakennettiin aitaa.

Nyt on siis aitakin valmis, saavat koirat juosta pihalla. Tänään täytyy vaan ekana vähän tarkastella rajoja ja seurailla meneekö tuo meidän miniparson aidansilmästä läpi. Molemmat koirat innostuivat eilen uudesta vapaudesta niin että juoksivat aitaa päin. Kiukku meni suoraan tielle asti ja Emmaa sattui naamaan. Nyt täytyy sitten juosta tosi varovasti koska ikinä ei voi tietää milloin törmää johonkin näkymättömään. :-S Äkkiä ne rajat kuitenkin varmasti löytyy. Kiukku kaahailee ympäri taloa jo ihan täysillä.

Lisää hyviä uutisia. Sain töitä. Jos työ ylipäätään voi olla unelma niin tämä on sitä. Ammattia vastaavaa, mielenkiintoista ja haastavaa. Toivottavasti vaan ei liian haastavaa. Leijun tällä hetkellä noin puoli metriä maan pinnan yläpuolella enkä voi oikeastaan edes ymmärtää että sain sen paikan. En odottanut mitään ja olen ihmeissäni. Laskeudun varmaan sitten kun aloitan työt ja huomaan etten osaa mitään. No, se on sen ajan murhe se. Tätä riemua varjostaa vaan muutama muu hakija jotka eivät hyväksy valintaani, katsotaan nyt miten homma etenee, ilmeisesti valituskierroksineen kaikkineen. Joka tapauksessa jatkan siis nykyisessä organisaatiossa mutta uusissa hommissa ja osittain uudessa toimipisteessä. Ai että olen innoissani!!! Lopultakin pääsen tekemään jotain todella mielenkiintoista, sellaista työtä mitä olen halunnut, missä toivottavasti olen vielä joskus ihan hyvä ja mihin minulla on jopa koulutus. Jei.

Laitan kuvia uudesta kodista ja kuulumisia lisää tuonnempana, nyt täytyy jatkaa tavaroiden järjestelyä, pihan siistintää, vanhan kämpän siivousta yms yms. Mikäs tässä on liihotellessa jalat tukevasti irti maasta!

Penkkiurheilujuhlat päätöksessään

Syyskuun viimeinen viikko on muuttoviikko! Kaupat on nyt tehty ja nämä tytöt muuttaa pian omakotitaloon! I-HA-NAA!!!! Eilen ostin jo 225 metriä vihreää verkkoaitaakin, nyt vaan pitäisi keksiä siihen jostain sopivia tolppia ja maakiiloja sekä keksiä millä sen aidan niihin toistaiseksi kaupassa oleviin tolppiin kiinnitän. Muuttoon liittyviä hommia olisi kaikenlaista muutakin. Vuokrasopimuksen irtisanominen, tavaroiden pakkailua, muuttoilmoitukset, vakuutuksista pyysinkin jo tarjoukset, vielä joitakin pankkiasioita ja mitähän kaikkea vielä.

Olympialaiset loppuu. Nyyh. Hienosti on kisat mennyt ja mitäs niistä jääkään itselle mieleen, hmm… Ammunnan huikeat kaksi mitalia, Usain Boltin maailmanennätys ja kolme kultaa, melojien hopea, Michael Phelpsin ennätystehtailu ja tuhatkunta kultamitalia, uinnin hurja taso ylipäätään, Ljudmila Blonskan käry. Itselle kohokohtia olivat myös monet jännittävät hetket vaikkei tulos olisikaan itselle niin merkityksellinen tai olisi jäänyt toivottua huonommaksi. Tällaisia mm. Hanna-Maria Seppälän 100m vapaan finaali, Kyran ja Maxin suoritukset, O-P Karjalaisen moukarifinaali. Itselleni vieraammista lajeista mieleen jää erityisesti taitouinnissa Venäjän kaksikon lähes täyden kympin suoritus ja urheilijoiden itkuriemuhalikyyneleet.

Eipä sitten taas tämän kummempaa. Elämä on – muuttoa ja penkkiurheilua. Ja pikkusen koiraharrastuksia. Ulkoiltu ollaan ja ulos lähdetään nytkin. Lopultakin mun lomalla on aurinkoinen päivä!

Iloinen lomailija

Vettä sataa ja minä olen iloinen. Mun muuttoasiat alkaa järjestyä. Talossa ei ollut kosteutta joten kaupat tehdään ensi viikolla. Viimeistään siis syyskuun lopussa muutetaan ja pääsen aitaamaan pihaa ennen mitään pakkasia tai toivottavasti pahimpia kurakelejäkään. Ruohonleikkuri täytyy siis hankkia vielä tälle kesälle.

Alan päästä pikkuhiljaa myös olympiatunnelmaan. Elän hirveästi mukana ja tänään lopulta ensimmäiset itkupitkutkin piti kyynelehtiä Hannamaria Seppälän hienon alkueräuinnin hurmoksessa. Alkuerien nopeimmalla ajalla välieriin, niin sitä pitää! Ja ihan maailmanluokan ajalla, omalla ennätykellä. En ole edes ohjelmistosta katsonut mitä seuraavana jännitetään mutta viimeistään huomenna sitten sitä välierää. Eilen katseltiin Kiukun kanssa myös esteratsastusta jossa nähtiin hienoa hevosen ja ratsastajan yhteistyötä ja onnistumisen elämyksiä. Sattuipa tosi hyvin tämä loma yhtä aikaa olympialaisten kanssa.

Taidanpa käyttää sadepäivän pyörähtämällä kaupungissa kaupoilla, saavat koiratkin välillä levätä kun keli on tyhmä ja treenejä ollaan vedetty harva se päivä mun loman ajan. Ystävältä sain vinkin (kiitos) mukavasta laukusta joka sopisi ihan selvästi niin kaupunkiin, työmatkoille kuin treeneihinkin. Sellaisen taitaisin haluta uuden treeniliivin lisäksi. Jotakin oikeaakin voisi loman aikana yrittää tehdä… täytyypä suunnitella.

Punainen tupa ja koirien kaivuumaa

Eipä ole taas tullut päivitettyä blogia liikaa vaikka asiaa kyllä olisi ollut. Olen niin intensiivisesti näemmä keskittynyt koirien blogiin että omat kuulumiset jää ylös ynnäämättä. Tärkein uutinen heti alkuun. Tänään on “mun” talon kosteusmittaus ja jos tulos on sitä mitä pitää, kaupat tehdään lähiaikoina!!!!! Eli siis alustava kauppasopimus tarjouksineen on tehty, lainapaperit valmiiksi laadittu ja muutto on sitten kuukauden sisällä kaupan teosta, oletettavasti kuitenkin lokakuuhun mennessä. Me muutetaan omakotitaloon!!!!! Talo ei ole suuri vaan pieni, mutta piha sensijaan ei ole pieni vaan suuri. Punainen tupa ja mansikkamaa, koirilla tilaa temmeltää.

(Kaikki vinkit otetaan vastaan edullisista ja helpoista aitaratkaisuista sekä helpoista pensasaitalajikkeista. Orapihlajaa kirvoineen en laita.)

Mulla on nyt loma! Toistaiseksi ensimmäiset lomapäivät ollaan koirien kanssa lenkkeilty ja treenailtu. Viikonloppuna käydään vähän näytelmissä ja sen mukaan milloin on tämä kaupanteko, käydään jossain välissä Tampereellakin. Mukava olisi tehdä jotain ihan lomakivaakin kuten saunoa ja uida, mökkeillä pieni hetki ja käydä vaikkapa huvipuistossa. Yksin koirien kanssa asuessa nämä koirattomat aktiviteetit jäävät suht vähäisiksi, mutta eipä se haittaa kun koiria saa kuitenkin niin moneen kivaan mukaankin. Jotakin pientä laavuretkeä suunnittelen ja joitain leppoisia aamuja voisi viettää ihan vaan satamassa vety-aamiaisella varpaita uittaen. Keli ei ole kyllä ollut toistaiseksi paras mahdollinen mutta onneksi kaikkitietävä Iltalehti kertoi eilen että kyllä tämä tästä vielä lämpenee.

Nytpä lähden kiitämään tulevan kotimme kosteuksia ja sieni-itiöitä ihmettelemään ja palaan asiaan taas pikimmiten. Kiva kun kuulumisista kiinnostuneita on. Kiitos ystäväiseni että olette siellä vaikka vähän kauempanakin. <3

Ai niin, kerron vielä. Nyt on mennyt ihan just kuukausi ilman mitään lääkkeitä! Ilman mitään lääkkeitä!!!! Yksi migreenikohtaus ollut 1.5. jälkeen tähän päivään mennessä. Niin ettäs silleen, ihanaa.

Hermot menneepi sairastellessa

Tasan viikko sitten sairastuin flunssaan tai johonkin sen tapaiseen. Alkoi kurkkukivulla ja päänsäryllä ja seuraavana aamuna reilut 38 kuumetta. Kuumetta piti pari päivää, mutta kurkkukipu ja päänsärky jäivät. Ensin töistä pois kolme päivää omalla ilmoituksella ja maanantaina soittamaan lääkäriin että saan sairaslomalapun. No, luonnollisestikaan en flunssan takia mitään lääkäriaikaa saanut, mutta terveydenhoitajalle kuitenkin pääsin. Terkka totesi että ei ole streptokokkia kurkussa ja määräsi tietysti lepoa ja pari päivää saikkua. Nyt on nämä pari päivääkin käytetty, onneksi on töistä vapaapäiviä muutama.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kuumetta ei ole, mutta kurkku on koko ajan vaan yhtä kipeä. Heräilen yöllä siihen että nieleminen sattuu. Yskittää niin pirusti mutta sekin sattuu kurkkuun sekä siihen päähän jota on särkenyt viikon putkeen. Lisäksi ääntä ei ole ollenkaan, olen siis kolmatta päivää täysmykkä, onnea vaan ympärillä elävät. Ihanaa.

Huomenna on kai pakko lähteä taas lääkäriin, mutta mikä parasta, en tietenkään mykkänä voi sinnekään soittaa ja varata aikaa. Koska olen Imatralla töissä, myös työterveys on siellä. Mukavahan se on sitten siellä paikan päällä ihmetellä aamusta jos saan lääkäriajan jonnekin iltapäivälle. Voi jee sanon ma. Mitään muutakaan asioita saa hoidettua kun ei pysty puhumaan eikä viittomakielikään luista.

Tällä hetkellä olen kokeillut nyt itsehoitona nukkumista (paljon), juomista (paljon), kurkkupastilleja ja pafucineja (paljon), suolavedellä kurlaamista, buranaa (aika paljon sitäkin), valkosipulia ja sen sellaista. Ei auta mikään ei. Ymmärrän kyllä että flunssa voi kestää viikon mutta että kun ei yhtään vähää edes helpota. Ottaa mun kärsivällisyyden päälle tämä.

Toisekseen mulla menee hermot tähän Elisan hienoon 3G mokkulaliittymään. Kesällä sairastaessa on tekemiset aika vähissä kun telkkaristakaan ei tule mitään. Surffaile tässä sitten kun Elisan liittymä pätkii noin viiden minuutin välein eikä todellakaan yhdistä nappuloita painelemalla uudelleen vaan joka ainut kerta on irrotettava mokkula piuhasta ja otettava alusta. Tätäkään ei kuitenkaan voi tehdä välittömästi vaan pitää odottaa että koneelta on kaikki liittymään liittyvä toiminta seis ja sitten uudestaan, muuten “yhteys on jo toiminnassa tai jne jne” vaikka ei mitään ole toiminnassa. PRKL. En suosittele, kenellekään, ikinä.

p.s. Huomasinpa tätä kirjoittaessa että silmäkin on tulehtunut. Eiiiiiiih.

Ihan perseestä! (varoitus: penkkiurheilua)

http://www.iltalehti.fi/urheilu/200807037893069_ur.shtml

Ja sitten toinen asia. Saana, saisitko mistään selville mikä se materiaali on? Alkaa olla noi paidat aika kamalia. Ögh. Kiitos kommentistasi!

Mulla on mennyt taas päivä hekumoidessa ihanaisen Emman toissapäiväisellä suorituksella (koirakivaa.wordpress.com). Se mikä minut tekee vielä parin päivän jälkeenkin hirveän iloiseksi ja ylpeäksi on se paikallamakuu. Pikku villikko jaksoi treenata niin ettei kokeessa välittänyt mitään kun muut koirat vierestä lähtivät kuleksimaan eikä siitäkään että yksi pikkukoira tuli oman emännän luo. Tämä jos joku on meille suuri onnistumisen elämys ja ahkeran harjoittelun tulos. Kyllä nyt jaksaa arvostaa ja iloita kun asian eteen on tehty töitä eikä onnistuminen tullut ilmaiseksi (kuten ei koirakokeissa yleensä muutenkaan). MieolenniinylpeäpikkuEmmaskaisesta! *oma kehu haisee*

Täällä paistaa aurinko, rahahuolet ja työpaikan vuorojen vaihdos v*****taa ja pari muuta takaiskua harmittaa.

Eipä tällä erää muuta. Aurinkoa teillekin!

Elämä on… hankalaa

Kirjoitellaanpa nyt kun kirjoittamaan rupesin. Siis voisko joku kertoa mulle vastauksen edes johonkin mun suurista pulmista. On ollut siis tosi vaikea elämä kun en tiedä vastausta heti kaikkeen.

- Miten koira opetetaan lopettamaan autojen jahtaaminen?

- Miksi vessapaperi ei mene aina vetämällä alas? Johtuuko se siis paperista, pytystä vai käyttäjästä? Ärsyttävää.

- Miten urheilupaidoista saa hien hajun pois? Ei ainakaan tavallisessa pesussa tavallisella pesuaineella eikä pesupähkinöillä. Huuhteluainettahan ne ei kestä. En jumankautajuunääspäivää voi tajuta miten niistä ei lähde hien haku pois vaikka hikoilemiseenhan urheilupaidat on juuri tarkoitettu, käsittääkseni. Olis taas mattinäsällä asiaa.

- Miksi ikkunat pitäisi pestä lastalla, säämiskäliinalla ja pesuaineella kun on keksitty ikkunanpesuspray ja mikrokuituliinat?

- Millä kostuneen tumman rottinkikorin jättämä kellertävä jälki lähtee muovilattiasta? (ei ainakaan sillä ikkunanpesuspraylla, kokeiltu on)

Siinäpä mun suurimmat pulmat tällä hetkellä. Kyllä elämä on… Niin tai kyllä mua ihan rehellisesti sanottuna kiinnostaa vielä pari asiaa. Miksi valtiolla on niin pienet palkat? Ja onko väärin syödä kaurapuuroa ja riisipuuroa vuorotellen jos käyttää rahat siihen että saa ensin ajaa autoa satoja kilometrejä, jännittää itsensä kipeäksi jossain kehän laidalla manaten itsensä ja koiransa alimpaan h******iin ja lähteä sitten tyhjin käsin takaisin kotiin syömään sitä kaurapuuroa? Että näin tänään meillä.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Onpas jäänyt tänne kirjoittelu, soriiiii niille joille lupasin ennen muuttoa kirjoitella tännekin kuulumisia. Itseasiassa eipä meille tänne mitään niin ihmeellistä kuulukaan. Työpäivinä käyn töissä ja muuten touhutaan paljon koirien kanssa. Uskomatonta kyllä, viihdyn töissä ihan hyvin ja viime viikkoina olen jopa nauranut kovin usein. Huolestuttavaa..?!

Töissä on nyt pikkuhiljaa muutenkin helpompaa kun parin kuukauden jälkeen muistan jo työkavereiden nimiä ja aletaan olla tutumpia pikkuhiljaa. Oman ryhmän kanssa alkaa työt sujua ja osaan edes jotain tehdä jo oma-aloitteisestikin ilman jatkuvaa huolenpitoa. Aika paljon on aiemmasta työkokemuksesta ja koulutuksesta uudessa työssä hyötyä ja hyvä niin. Jo syksyllä saattaa olla tiedossa jotain uusiakin haasteita. Lisäksi kielitaito karttuu kummasti kun kuuntelee päivittäin ainakin kolmea eri kieltä ja jotakin puhua pälättä itsekin. Suomi taittuu kuitenkin vielä oikein hyvin. Ainakin määrä korvaa laadun jos joskus pälpätänkin mitä sattuu.

Mulle on löytynyt täältä harrastuksia (jokohan kirjoitin niistä). Ihana ystävä T pitää huolen siitä etten elä pelkästään nelijalkaisten keskellä ja vie välillä elokuviin, punttisalille tai muuten vaan kahvittelemaan tai kaupoille. Koiramaisia harrastuksia löytyi Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen kautta, Emmalle tokoryhmä ja Kiukun kanssa aloitetaan itsenäisesti yhdistyksen esteillä agilitya. Parsonystävät ovat tulleet apuun kun valittelin ettei muka ole treeniseuraa, Kiitos E-L, H ja K ja kumppanit koirinenne. Kyllä meistä on tullut ihan Etelä-Karjalaisia taas.

Nyt vietetään koirien kanssa ansaittuja vapaapäiviä. Työputken jälkeen ollaan ulkoiltu ja treenailtu ja toivutaan jatkuvan jalkapallon loppumisesta. Me Kiukun kanssa tykättiin katsoa pelejä (tai Kiukku varmaan sitä palloa) ja Emma rakasti eniten em-kisojen tunnusmusiikkia joka kuulosti sen mielestä oikein jännältä ja kiinnostavalta. Ahkerana sain eilen siivottua ja vaikka kukaan muu maailmassa ei olisi käyttänyt tavaroiden purkamiseen kahta kuukautta, minä purin viimeiset eilen. *nolo* Kaikki muu tuli purettua ajat sitten mutta tuskaa aiheutti ne viimeiset laatikot joissa on sitä ei päivittäin tarvittavaa roinaa jolle ei oikein löydy mitään sopivaa paikkaakaan. Toisaalta se on sitä tavaraa mitä ei muka voi heittää poiskaan. Pöh.

Bongasin eilen asuntoilmoituksista tosi kiinnostavan vanhan mökin jota yritän käydä tällä viikolla katsomassa. Katsotaan mitä siitä seuraa vai seuraako mitään… Haluaisin niin kovasti itselleni ja koirille oman pihan ja omaa rauhaa. Nykyinen talo on tosi rauhallinen ja siisti mutta heti alkaa ahdistaa kun kuulen puhetta muista asunnoista, tuntuu kuin olisi jotain tunkeilijoita MUN kodissa. Ai mitenniin erakkoluonne?!?! :-/ Toisaalta omassa, mutta edullisessa kodissa asuisin todennäköisesti jopa halvemmalla kuin tässä vuokrasellaisessa. Vaikka asutaan pikkupaikalla niin asutaan kuitenkin keskustassa ja kunnan (siis anteeksi kaupungin, heh) uusimmassa kerrostalossa joten se maksaa. Vaihtoehtona olisi ollut paikallinen Solkikuja… (Tamperelaiset tietää miten ihanaa se olisi ollut.)

No mutta. Nyt tarvii lähteä taas viettämään laatuaikaa koirakentälle. Yritän olla ahkerampi kirjoittelija jatkossa ja kirjoittaa omiakin kuulumisia. Koirien päiväkirjan puolelle on tullutkin kirjoiteltua ahkerammin.

Hilirimpsis.

On kiva päivä tänään…

“Herää jo, herää jo, on kiva päivä tänään! Herää jo, herää jo, on kiva päivä tänään” -lauloi joskus joku vanha muumiherätyskello . Vaikka tänä aamuna kännykkä lauloi sen ihan tuikitavallisen herätyksen, päivä osoittautui ihan kivaksi kuitenkin.

Aamuvuorossa töissä tehtiin ns. “tehostettua”. Äijiä oli pihalla koko ajan reilusti ja apuna kaksi koiraa. Saatiin paljon aikaiseksi ja ihana oli touhuta yltiöinnokkaiden koirien kanssa. Meidän työpaikan innokkaimmat työntekijät saa pienintä palkkaa. Tai niin no, saahan ne tietysti työsuhde-etuna täyden ylläpidon ja palkankin verottomana

Kotiin tullessa sain todeta että totta se on, Kiukku on sisäsiisti. Se tuli sisäsiistiksi ilmeisesti tasan sillä sekunnilla kun muutettin tänne. Tänäänkään ei asuntoa ollut sotkettu millään ylimääräisillä eritteillä eikä mun uusia huonekalujakaan ole kukaan vetänyt napaansa.

Vielä ihanampaa kotiin tullessa oli postin avaaminen. Olin saanut ihka ekaa kertaa omaa postia uuteen osoitteeseen (siis muutakin kuin laskuja jotka odottivat lattialla jo muuttopäivänä). Entisiltä työkavereilta oli tullut työpaikan sählyjoukkueen paita humoristisella numerovalinnalla (jääköön asianosaisten tietoon, heh) ja nimellä. Myös ystävä oli muistanut minua ja koiria ihanalla kortilla. KIITOS! Kiitos myös kommenteista kommenttilootassa. Kiva kuulla että te olette siellä jossain… ei edes niin kaukana.

Ja vielä lisää mukavia uutisia. Emman kanssa päästään Lappeenrantaan ohjattuun, aika pieneen tokoryhmään! Kiukkukin pääsee aloittelevien ryhmään, vaikka sen kanssa tuskin harrastetaan varsinaista tokoa yhtä intensiivisesti. Pääasia että pääsee vähän harjoittelemaan keskittymistä muiden koirien läsnäollessa ja oppii pieniä perusjuttuja. Onpahan yhdessä tekemistä ja aivojumppaa välillä sillekin. Treenit ovat vielä niin kivasti että ensin Kiukku treenaa puoli tuntia ja välissä ehditään puolen tunnin lenkille ennen Emman treenejä. Kuulostaa kätevältä ainakin niin kauan kun pakkaset tulee, sitten se toisen koiran odottaminen onkin toinen juttu.

Iltalenkki suuntautuu tänään mummilaan. Äitienpäivä lähestyy ja kyseinen juhla taitaa kulua omalta osaltani työmaalla. Koirat siis vaan narun päähän ja hilpastaan katsomaan mitä hyvää mummi on tänään laittanut!

Hauskaa viikonlopun enteilyä muillekin!