Onpas jäänyt tänne kirjoittelu, soriiiii niille joille lupasin ennen muuttoa kirjoitella tännekin kuulumisia. Itseasiassa eipä meille tänne mitään niin ihmeellistä kuulukaan. Työpäivinä käyn töissä ja muuten touhutaan paljon koirien kanssa. Uskomatonta kyllä, viihdyn töissä ihan hyvin ja viime viikkoina olen jopa nauranut kovin usein. 
Huolestuttavaa..?!
Töissä on nyt pikkuhiljaa muutenkin helpompaa kun parin kuukauden jälkeen muistan jo työkavereiden nimiä ja aletaan olla tutumpia pikkuhiljaa. Oman ryhmän kanssa alkaa työt sujua ja osaan edes jotain tehdä jo oma-aloitteisestikin ilman jatkuvaa huolenpitoa. Aika paljon on aiemmasta työkokemuksesta ja koulutuksesta uudessa työssä hyötyä ja hyvä niin. Jo syksyllä saattaa olla tiedossa jotain uusiakin haasteita. Lisäksi kielitaito karttuu kummasti kun kuuntelee päivittäin ainakin kolmea eri kieltä ja jotakin puhua pälättä itsekin. Suomi taittuu kuitenkin vielä oikein hyvin. Ainakin määrä korvaa laadun jos joskus pälpätänkin mitä sattuu.
Mulle on löytynyt täältä harrastuksia (jokohan kirjoitin niistä). Ihana ystävä T pitää huolen siitä etten elä pelkästään nelijalkaisten keskellä ja vie välillä elokuviin, punttisalille tai muuten vaan kahvittelemaan tai kaupoille. Koiramaisia harrastuksia löytyi Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen kautta, Emmalle tokoryhmä ja Kiukun kanssa aloitetaan itsenäisesti yhdistyksen esteillä agilitya. Parsonystävät ovat tulleet apuun kun valittelin ettei muka ole treeniseuraa, Kiitos E-L, H ja K ja kumppanit koirinenne. Kyllä meistä on tullut ihan Etelä-Karjalaisia taas.
Nyt vietetään koirien kanssa ansaittuja vapaapäiviä. Työputken jälkeen ollaan ulkoiltu ja treenailtu ja toivutaan jatkuvan jalkapallon loppumisesta. Me Kiukun kanssa tykättiin katsoa pelejä (tai Kiukku varmaan sitä palloa) ja Emma rakasti eniten em-kisojen tunnusmusiikkia joka kuulosti sen mielestä oikein jännältä ja kiinnostavalta. Ahkerana sain eilen siivottua ja vaikka kukaan muu maailmassa ei olisi käyttänyt tavaroiden purkamiseen kahta kuukautta, minä purin viimeiset eilen. *nolo* Kaikki muu tuli purettua ajat sitten mutta tuskaa aiheutti ne viimeiset laatikot joissa on sitä ei päivittäin tarvittavaa roinaa jolle ei oikein löydy mitään sopivaa paikkaakaan. Toisaalta se on sitä tavaraa mitä ei muka voi heittää poiskaan. Pöh.
Bongasin eilen asuntoilmoituksista tosi kiinnostavan vanhan mökin jota yritän käydä tällä viikolla katsomassa. Katsotaan mitä siitä seuraa vai seuraako mitään… Haluaisin niin kovasti itselleni ja koirille oman pihan ja omaa rauhaa. Nykyinen talo on tosi rauhallinen ja siisti mutta heti alkaa ahdistaa kun kuulen puhetta muista asunnoista, tuntuu kuin olisi jotain tunkeilijoita MUN kodissa. Ai mitenniin erakkoluonne?!?! 
Toisaalta omassa, mutta edullisessa kodissa asuisin todennäköisesti jopa halvemmalla kuin tässä vuokrasellaisessa. Vaikka asutaan pikkupaikalla niin asutaan kuitenkin keskustassa ja kunnan (siis anteeksi kaupungin, heh) uusimmassa kerrostalossa joten se maksaa. Vaihtoehtona olisi ollut paikallinen Solkikuja… (Tamperelaiset tietää miten ihanaa se olisi ollut.)
No mutta. Nyt tarvii lähteä taas viettämään laatuaikaa koirakentälle. Yritän olla ahkerampi kirjoittelija jatkossa ja kirjoittaa omiakin kuulumisia. Koirien päiväkirjan puolelle on tullutkin kirjoiteltua ahkerammin.
Hilirimpsis.
