Uusi koti, työpaikka… ja elämä.

Pitkästä aikaa täällä. Terveisiä uudesta kodista!!! Jos nyt ei puhuta niistä “läksiäisistä” vaikka muuta kuin että mulla oli älyttömän KIVAA! Kiitos rakkaat ihanat. Ja tähän perään ei puhuta niistä toisistakaan “läksiäisistä” muuta kuin että mulla sekä koirilla oli KIVAA. Kiitos. Sen, että mulla oli viikonlopun verran hirveän kivaa, saikin sitten tietää aika moni. Hih.

Muutto tuli, oli ja meni. Paitsi että se on vieläkin ihan kesken. Viime perjantaina alkoi työt uudessa työpaikassa ja samalla viikolla muistaakseni tiistaina sain kuulla, että saan avaimen asuntoon – myöskin perjantaina. Siitä se sitten lähti… kamala homma. Pakettiautolla (kiitos A&T) ja henkilöautolla saatiin mun omaisuus ensin torstaina äidin autotalliin ja siitä perjantaina henkilöautoilla tänne asuntoon. Olihan savotta. Tällä hetkellä tilanne on se, että muutettu on, mutta noin puolet tavaroista makaa edelleen pahvilaatikoissa. Vuoderahi toimii tietokonepöytänä, ruokapöytänä, ainoana istuimena sekä koirien makuusijana. Monipuolinen huonekalu! Jonain päivänä tällä viikolla pitäisi Ikean toimituksessa saapua sohva ja hylly, jolloin saan paremmin kaiken paikalleen. Sitä odotellessa…

Uusi työpaikka vaikuttaa tähän asti jokseenkin odotetunlaiselta. Suuria yllätyksiä ei ole ilmennyt ja kasvoillekin on palannut terve väri kun on päässyt välillä ulos ja mielikin on parempi. Työkavereista en osaa sanoa vielä oikein mitään.. muistan ehkä kolmen tai neljän ihmisen nimet. Työmatkaan menee noin 25 minuuttia ja vaan ekalla kerralla meinasin ajaa pahasti ohi… siinä sitä oliskin oltu. Olis menny äkkiä koko päivä ennen ku olisin ollut takas.

Kääks täällä tulee muuten justiinsa nyt ukkosmyrsky ja me ollaan ylhäällä, asutaan tätä nykyä vitosessa korkealla.

Muuton jälkeen täällä eletään kai jonkinnäköistä sopeutumisvaihetta. Emma oli varsinkin ensimmäiset päivät tosi väsynyt, suurimman osan ajasta nukkui tai seurasi muuttotouhuja sivusilmällä. Kiukku oli omanlaisensa villikko, mutta ehkä hieman sekin rauhallisempi. Emmaa ahdistaa eritoten tuo rappukäytävä missä on tosi liukasta hissiä myöten. Kiukkua ahdistaa käytävässä kun joku hullu tuijottaa sitä aina käytävän ikkunasta . Se kävelee tuijottaen aina vastaan kun käytävässä liikkuu… Voiko kenenkään koira olla noin yksinkertainen ja komentaa omaa peilikuvaansa joka kerta yhtä tosissaan.

Minä itse en meinaa sopeutua kerrostaloon ja siihen ettei omaa pihaa ole edes sitä pientä plänttiä. Inhoan tuota hissiä ja sitä että MEIDÄN käytävässä liikkuu ihan ketä tahansa. Vähän samaa mieltä siis koirien kanssa. Toisaalta taas täältä kotiseudulta mua ei saa enää mikään pois. Okei, ehkä voin vähän paikkaa joskus vaihtaa jos on ihan pakko, mutta minnekään citiin en kyllä enää muuta.

Ollaan käyty pikkulenkit tästä hihnoissa mutta tehty kaikki pidemmät lenkit metsässä. Tästä pääsee pienempiin metsiköihin ihan kävellen ja 7 minuutin automatkan päässä onkin jo metsää kauas kauas.. Parina päivänä ollaan kierretty yhtä merkittyä vaellusreittiä muutaman kilometrin matkalta. Iso osa sitä on vielä näkemättä. Eipä tarvitse pelätä että Emma menee auton alle kun autoja ei edes kuulu! Hitsi kun kameraa ei muista ikinä ottaa mukaan.

Lenkkireitin varrelta löydettiin eilen ja tänään kangasvuokkoja. Ensin luulin että niitä on vaan yksi pieni rypäs, mutta tänään niitä löytyi kymmeniä lisää. Kangasvuokkohan on ajat sitten rauhoitettu, uhanalainen kukka jonka havaitsemisesta pyydetään ilmoittamaan ympäristökeskukseen. Omalta osaltamme autoimme lajin tutkimusta tänään sähköpostitse. Vau mikä viherpiiperö minä olenkaan! Lisäksi “meidän” lenkkipolun varrelta löytyi majavan pato (onneksi havaitsin sen ennen koiria ja tiedän ottaa ne hihnaan siinä kohdilla) sekä paljon elukoiden jälkiä. Alueella on kyllä suuri riski että joku päivä koirat tekee taas retken peuran perässä koska peurojen jälkiä näkyy joka paikassa ja jokusen talviruokintapaikankin löysin ekalla reissulla. Siinäpä päivän luontohavainnot. Koiria olen pessyt osittain molempien metsälenkkien päälle kun ovat itse tutustuneet eläinkuntaan uimalla ensin sammakon kudussa ja pyörimällä sitten jonkun elukan p****ssa.

Kuva: www.mmm.fi

Päätän raporttini täältä tällä erää ja jatkan vielä laatikoiden purkua. Yritän ottaa välillä kuviakin että pääsen leuhkimaan uusilla tiluksilla.

Hauskaa viikkoa ystävät lähellä ja siellä kauempana!

Kuva: www.tuomas.salste.net

OHI ON!!!!!!!!!!!!

Viikonlopun raportti seuraavan kerran kun “herään henkiin.”

Kolme työvuoroa jäljellä!!!!

Kuva: http://www.illuusio.fi/

Auto kunnossa ja hommat hoidossa.

Korjaamon setä kysyi tänään että “toimiko se auto sitten ihan normaalisti kun olit kiinnittänyt sen letkun”. Ei mokoma meinannut uskoa että olin löytänyt vian ja korjannut sen. Totesi sitten vaan että “rapatessa roiskuu” ja pesi konehuoneesta ylimääräiset öljyt pois ja totesi mun kiinnitykset ihan hienoiksi. Nyt on auto kunnossa taas.

On taas sellainen olo että on vähän touhuttu kun aamulla ajoin Jukan töihin, käytin auton huollossa, pakkasin kotona pari muuttolaatikkoa ja taas liikkeelle. Ystävä lähti mukaan Ideaparkiin vähän haukkaamaan ja ostamaan mun kanssa ainakin ehkä suunnilleen maailman hienoimman autohäkin koirille uuteen menopeliin.

Ideaparkista sitten koirien kanssa metsälenkille josta hakemaan Jukka, kotiin pesemään ja imuroimaan auto. Illalla enää vähän mörssäsin kasvissosetta koirille pakkaseen ja iltalenkit. Huh. Huomenna töihin. Enää NELJÄ VUOROA töitä jäljellä!!!!!!

AI niin. Sattuipa kerran jännä tilanne – tänään metsälenkillä. Oltiin parin työkaverin kanssa kimpassa, yhteensä siis kolme akkaa ja viisi koiraa. Emma tietenkin toimii aina tuulenhalkojana ja huomaa aina ensimmäisenä jos joku tulee vastaan. Yhtäkkiä se alkoikin taas haukkua muita koolle ja kohta huomattiin että sieltähän tulee mies vastaan. Laitoin koirat kiinni ja kysyin mieheltä mahtaako hänelläkin olla koira mukana. (En nähnyt miestä vielä kunnolla kun oli pusikossa mättään takana ja keskityin omiin koiriini.) Vastaus kuuluikin että “ei kun kissa”. KÄÄÄÄÄKS! Voi luoja jos Emma ja Kiukku olisivat päässeet yhdessä tämän maassa olleen kissan kimppuun. En uskalla edes ajatella. Mies sai pidettyä koirat loitolla kävelysauvoilla tökkimällä niin että taitaa Emmalla olla jotain pientä jälkeäkin naamassa… ja hyvä niin. Ei sillä että koiria saisi pitääkään tähän aikaan vuodesta irti, mutta ei kyllä ole tullut pieneen mieleen että noinkin voi käydä keskellä metsää, keskellä päivää. Eipä ole tylsää taas ei.

Ostinpa kerran auton..

..ja hiton hyvin meidän yhteinen tarina alkoikin. Antaapa kuvien kertoa:

Ja mitäs sitten… ONNISTUIN!!! Se kulkee ja kiihtyy taas kuin terrieri konsanaan

Turbon letku irtosi moottoritiellä kesken ajon ja onneksi vika löytyi. Auton myyjä kuuli kunniansa lauantai-iltana kesken koti-illan ja mekaanikko kuulee saman maanantaina. Nyt kuitenkin on letku paikallaan ja “paineet palanneet ahtimeen” . Pikkusen hei kuulostaa hienolta ja itsetunto kohoaa kun “mä korjasin auton!!!!!” Olkaa kuitenkin lukijat huoleti, kyllä ammattilainen tarkastaa sen vielä maanantaina. Kauppiaan mielestä voin nyt kuitenkin huoletta ajella taas. Tyytyväinen olen vissiin vieläkin ostokseeni ja koiratkin jo tietää mistä kohtaa loikataan kyytiin.

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta

Hei kiitos rakkaat ystävät kommenteista ja kannustuksesta. Ne ovat viime viikkoina todella lämmittäneet mieltä, piristäneet ja antaneet voimia.

Kertokaapa joku viisaampi miksi osa asiallisista viesteistä oli merkitty suoraan spämmeiksi enkä siksi ole heti huomannut niitä? Mm. Mari on mr wordpressin mielestä täyttä roskaa. (Uskallan kirjoittaa näin koska olen varma sun huumorintajun riittävyydestä) Onneksi löysin kuitenkin kommentit, kiitos.

Tälle päivälle ei mitään uutta. Töitä taas ja tavaroiden pakkaamista. Töiden jälkeen pankkiin ja huomiseen mennessä on haettava uusi menopeli kotiin. Lämmöllä muistan tänään erityisesti kahta ystävää jotka avuliaana pitävät huolen pikku piskeistäni minun hoitaessa erinäisiä asioita töiden jälkeen. KIITOS teille. Taas.

Muuttopuuhia

Onpa ollut taas hiljaista blogirintamalla. On ollut niin huisketta että hengästyttää. Kuten aiemmin mainitsin, asunto on nyt löytynyt ja eka vuokratakuu makseltu. Toinen iso stressi, auton hankintakin järjestyi ja ekaa kertaa elämässä ostin itse omalla(laina)rahalla oman auton . Varokaa pientä sinistä kiitäjää maanteillä!!

Vielä pitäisi ainakin kerran juosta pankissa, selvitellä asunnon avaintenluovutusta, tehdä osoitteenmuutoksia, käydä poliisilaitoksella, pakata, pakata ja pakata. Ensimmäinen muuttokuorma lähti äidin matkassa E-Karjalaan viikonloppuna. Kaiken järjestelyn keskellä tuntuu ihan ylivoimaiselta ajatellakin jotain isännöitsijälle soittelemisia saati itse muuttoa, tavaroiden kantamista ja ajamista. Plääh. Kunpa kaikki alkaisi olla jo ohi ja pääsisi elämä taas rauhoittumaan. Oma lukunsa on sitten vielä koirien sopeutuminen..

Työpäiviä on tämän päivän jälkeen vanhassa paikassa enää kahdeksan. Pitkiä päivävuoroja yhdellä vapaalla… Koirat joutuvat tyytymään iltalenkkeihin, mutta eiköhän niidenkin ole hyvä levätä ennen kuin elämä muuttuu. Itse kun tuon jaksan niin voi olla hankalaa päättää juhlistaisinko ihan kuohuvalla vai tyytyisikö ehkä johonkin maukkaampaan mutta rahvaampaan vinkkuun

Kuten huomaatte, mitään ei ollut asiaa. Kunhan hehkutan itsekseni työpäivien vähenemistä, “uutta” autoa ja elämää, voivottelen jälleen kerran stressiä ja väsymystä ja listaan tekemättä lojuvia hommia. Tällä viikolla pitäisi paistaa aurinko lähes joka päivä joten nauttikaa ystävät keväästä!

Uusi koti

Tästä taitaa nyt tulla ihan muutto- ja stressiblogi. Mielialat vaihtelee kuin murkkuikäisellä konsanaan, niin paljon on asioiden hoitamista, järjestelyä. Jokunen takaiskukin on tässä jo koettu. Tänään on kuitenkin paljon positiivista. Minulle järjestyi ensinnäkin asunto!! Tuleva kotimme koirien kanssa tulee olemaan Joutsenon keskustassa josta mulla on työmatkaa noin 17km ja Lappeenrantaan suunnilleen matkaa saman verran. Lappeenrannasta löytyisi ainakin toko- ja agilitytreenejä sekä laadukasta parsonseuraa, kiitos ihanaisten lappeenrantalaisten parsonistien jotka ovat jo opastaneet koirakerhoihin ja toivottaneet tervetulleiksi uudet tulokkaat.

Tämä uusi koti löytyy kerrostalosta vaikka en sellaiseen uskonut enää koskaan muuttavani. Siitä on kuitenkin sitten hyvä katsella mahdollista ikiomaa kotia rauhassa. Talo on kuulemma rauhallinen, lähes uusi ja asunnossa oma sauna. Uskoisin, että koiratkin pian oppivat kerrostaloelämään kun rauhallisesti opetellaan (olemaan hiljaa käytävän äänistä huolimatta). Lähimmät lenkkimetsät löytyvät kävelymatkan päästä ja kauppaan on silti alle puoli kilometriä. Eiköhän me siis sopeuduta.

Ihana ystäväni lupasi minulle lisäksi pakastimen jonne saan yllin kyllin koiranruokaa kun ei enää päästä barffinettiin vähän väliä vaan lihat hankitaan varmaan koiranruokarekasta kerran kuussa. Koti-ideasta ajattelin tänään hankkia mainoksesta bongaamani rahin ja maton ja sittenpä onkin jo kohta aika lähteä pankkiin kyselemään millä rahalla hankin pesukoneen, sohvan, auton, läppärin ja sen sellaista… Voi kamala.

Nyt ei auta pienen stressin ja kroonisen rahapulan uhatessa todeta kuin että “asioilla on tapana järjestyä”. Tämän lauseen olen kuullut viimeisen kuukauden sisällä ystäväni ja äitini suusta noin kahdeksankymmentätuhattakertaa – hyvä niin, totta se taitaa olla kun vaan jaksaa uskoa.

Niin – mikä parasta. Irtisanoutumiseni vanhasta työpaikasta tuli viralliseksi toissapäivänä päällikön allekirjoituksella varustettuna. Ei kuulemma ollut aprillipilaa, tarkistin senkin varmuuden vuoksi . 25.4. on mun viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassa!!!!!! (Tiinalle tiedoksi *vink vink*)

Lomatunnelmia

Sekalaisessa järjetyksessä vähän tunnelmia viime viikon lomalta. Koirat pääsivät tällä kertaa mukaan nauttimaan Lapin lumosta. Lumipalloja heiteltiin ja lenkeillä väsyttiin. Koirien päivät kuluivat jäällä ulkoillessa, lumessa tarpoessa ja lepäillessä sillä aikaa kun me ihmiset nautittiin rinteessä. Kerran Emma pääsi pohjoisessakin hiihtolenkille mukaan ja ai että se nautti taas menosta. Kiukkukin olisi lähtenyt jo innokkaasti kiljuen mukaan mutta annetaan toisen vielä varttua.

       

Uusi duuni!!!

Nyt on niin hirveästi tapahtunut ja tapahtumassa etten oikein tiedä mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin. Saattaapi olla että joutuu tässä lähiaikoina tilittämään kerran jos toisenkin. Nyt jotain ainakin lyhyesti.. Pukkaa stressiä, positiivista sellaista ja vähän kai negatiivistakin. Muutosstressiä. Mun koko elämä kuulkaas menee ja muuttuu tosta noin vaan yhtäkkiä ilman ennakkovaroitusta. Kolme vuotta vaan hain töitä jatkuvalla syötöllä ja nyt sitä löytyi. Osaa enää nukkuakaan.

MINÄ SAIN SEN TYÖPAIKAN!!!!! Viime viikko oltiin lomalla Lapissa ja sieltä tiistaina aamulla otin ja soitin vanhaan työpaikkaan ja IRTISANOIN itseni. Ähäkutti! )))). Siitässaitte. Olen vanhassa työpaikassa yhteisellä sopimuksella jonnekin huhtikuun loppuun (tarkka päivämäärä on vieläkin vähän epäselvillä) ja sitten tää tyttö läks. En ilis uskonut että näin käy koskaan, mutta kävipähän vaan. Huisia.

MUTTA. On tässä kuulkaas vähän muutakin.. Se työpaikka on nimittäin Imatralla. Ja sinne on tästä meiltä tarkalleen ottaen 309 kilometriä. Pääsen siis takaisin kotiseudulle, parhaassa tai pahimmassa tapauksessa alkuun takaisin äidin huomaan. Äidiltä sinne on matkaa 17km. Ihanaa on palata sinne mistä olen lähtenyt ja minne olen kaivannut. Mutta ihan kamalaa jättää vaan taakse tämä vanha “elämä”. Ystävät rakkaat mulla on nyt jo ikävä teitä vaikkette te tietenkään täältä minnekään katoa. Mutta kun mulla on täällä ystäviä, lenkkikavereita, treeniseuraa… vaikka mitä ja ketä. Tutut harrastusympyrätkin on ja koirille ja mullekin rakkaat lähimetsät. Kaikki tavallinen arki täytyy siis rakentaa uudestaan.

Uudessa paikassa mulla ei ole toistaiseksi vielä edes asuntoa. Lisäksi tarvitsen auton, kodinkoneita, huonekaluja ja näitä kaikkia varten tietenkin rahaa. Sanomattakin selvää että itselleni tyypilliseen tapaan vaihdoin työpaikan -tottakai- huonommin palkattuun. Pankkikin saa siis osansa. Hemmettiläinen että on paljon kaikenlaista järjestämistä ja varmaan jotain mahahaavan paranteluakin vielä tällä menolla.

Kaikesta tästä huolimatta työpaikan vaihtoa ei tarvinnut juurikaan miettiä. Sain jotakuinkin koulutusta vastaavaa työtä. Joudun toki aloittamaan jotkut asiat liki alusta ja etenemään pikkuhiljaa “pohjalta” mutta mitäpä tuosta, nöyränä etiäppäin. Uudessa paikassa on mahdollisuus joskus ehkä edetä, kouluttaa itseään, tehdä mielekästä työtä ja jos ei mitään muuta, se on tosi hyvää kokemusta tulevaisuutta silmällä pitäen. Parhaimmassa tapauksessa saattaisi joskus päästä yhdistämään työn ja rakkaimmat harrastukset . Uudessa työpaikassa teen vuorotyötä, mutta vuorojärjestelmäkin on kuin lasten leikkiä nykyiseen verrattuna. Vuorojen väliin jää normaalisti vapaa-aikaa ja vuorot etenee säännöllisesti.. mitä vielä…niin, mikä tärkeintä, en menetä järkeäni nykyisessä työpaikassa!!!

Hui kamala, hirveästi on KAIKKEA. Nyt täytyy lähteä tuulettamaan päätä lenkille ystäväisen ja Kiukun kanssa ja palaan sitten taas vuodattamaan pian.. Puhelimessa tuntuu melkein päivät menevän kun ihanat ystävät auttaa ja yrittää järjestää asioita.